Töissä on aikaa istua koneella... No ei vaiskaan. Sattuu olemaan hiljainen yövuoro, osasto on likimain tyhjä eikä kukaan istu kellon päälläkään just nyt ;) Kirjoittelen tänne äkkiä vähän kuulumisia. Eli Vili on edelleen yhtä kuivakkaan näköinen. Paljon mitään ei olla ehditty heppojen kanssa edelleenkään tehdä, Liinu nyt pääsi viime viikonloppuna lastenratsuksi kun Tiiti oli talutellut sillä omia ja veljen lapsia. Muutoin on hiljaista sillä saralla. Muuten sitten sattuu ja tapahtuu riittävästi.

Ite olin torstaista alkaen Vantaalla Ankkarock- aktiossa ja oli ihan mielettömän hyvä kokemus. Aiemmin ajattelin ettei musta koskaan tuu sellasta jeesuslappujen kanssa heiluvaa hullua, mutta taisi tullakin. Ei paljon alemmas enää muutenkaan voisi vajota joten mitä väliä! Anis- serkkutyttö oli mun kanssa aktioimassa ja oppaana. Muutama ihana keskustelu oli ihmisten kanssa, jokunen tyyppi jäi mieleen erityisesti. Erään yksinäisen mummun kanssa juttelin, kuuntelin ja halasin, Taivaan Isän syliin jäi tuokin mummo. <3 Sitten muutama nuori muslimi jäi mieleen vihaisuutensa takia. GRRR, pelottavaa >) 

Ehdoton kohokohta aktiolle oli kolme teinipoikaa, jotka tulivat juttelemaan ihan viime hetkillä. Ensin pojilla oli naama virneessä ja tulivat lähinnä sateen suojaan ilmaisille kaffeille, mutta pikku hiljaa asenne muuttui, ja lopuksi rukoiltiin yhdessä poikien puolesta. Rukouksen aikana tuli ihan selkeä tietoisuus rikkinäisyydestä ja yksinäisyydessä, piilossa peiton alla itketyistä kyynelistä näiden kavereiden, tai ainakin erityisesti jonkun heistä kohdalla. Lopuksi ihanassa Pyhän Hengen läsnäolossa yksi vanhempi täti-ihminen lauloi pojille vanhan, kauniin laulun, ja yleisö istui hiiren hiljaa. Mulle toi oli suunnattoman suuri ihme. Kovat ja coolit teinihirmut pehmeni ja vakavoitui silmissä kun Jumalan rakkaus kosketti niitä. Siihen ei kukaan ihminen pysty, vaikka olisi mimmoinen auktoriteetti. Ja normaalit amisviikset ei todellakaan kuuntelisi jonkun vanhan tädin jeesusjoikua HILJAA ja VAKAVINA alusta loppuun jos ei asiassa olisi mukana jotain suurempaa. Valitettavasti meiltä loppui aika ja jouduttiin lähteen pois vähän niinkuin kesken. Hiljaisina pojat hipsivät pihalle ja jatkoivat matkaansa. Näiden poikien festarit loppuivat aika syvällisissä merkeissä, ei varmaan ihan heti unohdu. Eikä tämäkään täti unohda omaa festariaktioihmettänsä :) Mun Jeesus on Iso ja Ihana! Tää menee nyt ihan pehmeeksi, koska a) on yö, ja b) oon ikäänkuin vastarakastunut. Jotenkin kaikki on nyt ihan uutta ja ihmeellistä pitkän vaikean ajan jälkeen, ja Jeesus on niin lähellä taas, ettei yksinkertaisesti voi olla jauhamatta siitä. Suu puhuu sydämen kyllyydestä, ja nyt se tahtoo jeesustella paljon.

rakkaudella yöllinen hihhulihöperö Anna <3