Tiiti ja sen Liinu

Perjantai 23.5.

Perjantaina pidin lapsia että Tiina ja Jyri pääsivät Liinulla ajelemaan. Menivät Penkkimäelle päin ja takaisin. Hummalla oli vähän virtaa kun oli muutama päivä taukoa liikutuksessa joten menivät sitten vielä jonkin matkaa Koivuniementietä ennen kuin palasivat kotiin. Suoniemen pelottavan kellarin jälkeen Liinu kuulemma vaan päätti yhtäkkiä ravata kärryineen metsään, näki siellä vissiin jotain mielenkiintoista. Yritti vielä takasin tullessakin poukkia samasta kohdasta pöpelikköön! Muuten reisu meni hyvin, kotona poni pääsi joksikin aikaa nurmikkoa lyhentelemään ja totuttelemaan vihreeseen. On se vaan niin kiltti, vähän kuin koira. Siinä pihassa se köpsyttelee vapaana ja syö ja antaa heti tarvittaessa kiinni :) Ihana otus.

                                Satuheppa Liinu eli Jäävin Ilo

Lauantai 24.5.

Lauantaina kylvettiin Tiinan ja Jampan kanssa hummien kesälaidun. Niiden laidun tuleekin tänä kesänä vähän eri paikkaan kuin yleensä, n. 200m päähän kotoa, pelottavan"karhumetsän" laidalle... Tiina äesti pellon sillä välin kun olin aamuaskareilla possulassa. Sen jälkeen kylvettiin käsipelillä, Tiina heitteli apilansiementä ja Jamppa ja minä heinänurmiseosta. Viimeseks viel äestettiin päältä ettei linnut popsi siemeniä. Äestin muutaman kierroksen, mutta kun meillä oli välineinä vanha pikku- Fergu ja sen perässä sellanen hassu lapiorullaäes, niin ei oikein onnistunut multa ja Tiiti äesti loppuun ;) ( punainen Vallu ja tavallinen äes olivat äijällä perunamaatalkoissa ja Valtra oli isällä kylvinkoneen edessä.)

Kylvöhommien jälkeen lähdettiin koko porukka Mikon synttäreille Somerolle, eikä ehditty sitten tehdä hepsuilla mitään. Mira- niminen tyttö joka hoitaa Nitroa, kävi ratsastamassa sen sillä välin kun oltiin poissa. Hyvin kuulemma meni, vähän virtaa vaan oli ollut.

Sunnuntai 25.5.

Sunnuntaina juhlittiin Jyrin synttäreitä ja minä olin taas possulaorjana joten hevoset vaan makaili laitumella kärpäsparven keskellä. Ei ole vielä laitettu Coopersectiä kun ötököitä on kumminkin keskimäärin viel aika vähän. Vimmu soitti että Manta lähtee keskiviikkona orin kanssa laitumelle, jos vaikka sais jälkikasvua.

   Liinu jyrää Jyrin yli.

                                   No nyt on parempi!

Maanantai 26.5.

Aamulla vihdoin tuli kengittäjä... Laittoi Mantan kenkään. Sillä oli yksi etukavio aika lohjennut, ollut jo pidempään, nyt sen sai sitten vihdoin kuntoon että uskaltaa taas ratsastella. Tulee laittamaan Liinun ja Nittiksenkin perjantaina. Liinu ei muuten kenkiä tarviskaan mutta sillä ratsastetaan nyt niin paljon, että arkoo jo hiukan. Pellollekaan ei pääse pehmeään ratsastelemaan ennen ku syksyllä sängelle niin pakko vaan mennä tietä pitkin.

Illalla lähdettiin yhdessä lenkille, Vimmu ja minä mentiin Mantalla kärryillä ja Tiina ratsasti Liinulla. Mentiin pidempi lenkki kylän kautta siinä toivossa että nähtäisiin lehmiä jotka on Liinun suurin pelonaihe, mutta Ala-Järvenpään pörrölehmät eivät olleet vielä laitumella. Pari hevosta sieltä huuteli laitumelta ja Liinullakin meni vaihteeksi taas oikein äijävaihde päälle kun karjui tytöille takaisin. Ihan nätisti kumminkin tuli siitä ohi. Kiva leppoisa lenkki ja meni hyvin. Tiiti huomasi että mitä enemmän me kikatettiin ja pönttöiltiin, sitä rennommin Liinu meni. Se peilaa aika paljon ihmisen mielialoja ja tukeutuu muutenkin paljon kuskiinsa. Jos ihminen on rento, senkin mielestä on turvallista. Hassu pikkuheppa :)

Kotona täytettiin vesipaljut jotka oli taas tyhjät, annettiin heinää ja Liinulle poniprixiä. Vimmu talutti lapsia viel vähän matkaa Mantan kärryissä, tykkäsivät. Sami ja Jokke ei tosin ensin meinanneet uskaltaa mennä kyytiin, mutta kun Auroora ja Arttukin meni, niin rohkaistuivat sitten kumminkin.

Manta, Vimmu ja paljon lapsia!