Kokeilimme Viliä. Minä (Tiina) ratsastin Vilillä ja Anna ajoi Liinulla. Lenkki meni suht hyvin. Hiukan oli Vilin jalka kipeän oloinen joten kävelimme muutaman kilometrin hiljalleen. Vili vaikutti muuten kiltiltä, mutta joka kerta kun menin edelle, se käänsi väkisin kotiin päin. Vaikka vedin yhdestä ohjasta kahdella kädellä, se onnistui silti! Ihan ihme temppu.. :)
 Hiukan katsoi pitkään kaikkea outoa, muttei poukkinut mitään. Oikein hyvä!
 Kotona sitten alkoi se blues. Anna riisui Liinun valjaita puutarhassa ja minä lähdin viemään Viliä kiinni tolppaan. Kuulin takaani, että "hei älä viekään sitä, Liinu tulee perässä" ja sitten rysähti. Liinu oli mennyt kärryjen kanssa kuolleen pikku omenapuun yli ja säikähti rytinää niin että riistäytyi irti ja lähti laukkaamaan. Se laukkaili pitkin pihaa kärryt puoliksi kiinni niin kauan että valjaat hajosivat. Sitten lopulta pääsi irti ja rauhoittui tontin vieressä olevalle pellolle.
 Kärryt ja valjaat meni, mutta kaikilla säilyi henki. Yksi pieni haava tuli Liinulle vasempaan takapolveen. Taitaa saada nyt vähän lomaa ja katsotaan että kaikki raajat on varmasti kunnossa..
 Vili parka sai vähän kauhean alun täällä meillä...oho.. tulipa kamala kuva... No, ei tuommoisessa sateessa voi kovin hyviäkään saada..