Menossa ollaan

Pitkästä aikaa tänne muistin kirjoittaa. Paljon on tapahtunut, ostin itselleni ikioman hevosen, vanhan, ihanan Sumu-tamman. Ja onhan se Vilikin siellä tarhassa edelleen! Paljon on tullut nyt ratsasteltua ja touhuiltuha heppojen kanssa kun kelitkin ovat lämmenneet kivasti.

Pääsiäisen ajasta sen verran, että torstaina kävin Sumun kanssa maastoilemassa kiireessä Mäkisen lenkin. Käveltiin paljon ja vähän ravattiin ja laukattiin. Yksin mennessä Sumu nosti ihanan hitaan laukan...

Liinu vielä talvitunnelmissa

 

Pitkäperjantaina otin Liinun tarhasta ja lähdin Sarin ja Waldon kanssa lenkille. Sari tuli vastaan melkein meille asti ja yhdessä mentiin Rautuun päin. Ensimmäiset kilometrit käveltiin, pojat tulivat tosi hyvin toimeen vaikka vähän epäilin etukäteen, miten Liinukka mahtaa oriin suhtautua. Niemenmaantiellä sitten ensin ravailtiin vähän ja Marjajärven risteyksen jälkeen vasta otettiin ensimmäinen laukka, pojat saivat painaa kilpaa =) Sitten mentiinkin aika vauhdilla ihan sinne Rautuun asti, muutama pitkä ja REIPAS laukkapätkä otettiin.

Saatettiin Sari ja Waldo kotiin, sitten Sari puolestaan saattoi meitä polkupyörällä kotiinpäin. Viimeiset kilometrit käveltiin että Liinukka sai kunnon jäähdyttelyt. Oli se aika väsynyt lenkin jälkeen, makoilikin vähän tarhassa, mutta ei mitään jäykkyyttä kuitenkaan jälkeenpäin ollut havaittavissa, toisin kuin mulla...

Sunnuntaina kävin maastoilemassa Sumulla vähäsen, käyntiä köpsyteltiin vanhempieni luokse missä lapset ratsastivat talutuksessa pihaa ympäri pari kierrosta. Sumu oli tosi nätisti paikallaan kun pikkuisia nostettiin selkään ja kulki rauhallisesti. Mikon lapset Niko ja Jenna ratsastivat, samoin meidän Ville ja Lauri. Lopuksi Mikkokin innostui kiipeämään selkään ja ratsasti pihassa ihan ilman talutusta... Isä otti kuvia kameran kanssa.  

 Käveltiin kotiin ja kunnon lenkille mentiin illalla,  kokeiltiin miten Sumu menee kärryjen kanssa.  Nätisti meni ja tykkäsi  hirmuisesti. Tiina ajoi Sumua ja minä ratsastin Vilillä, mentiin kylän kautta Niemenmaantien lenkki. Hissuksiin mentiin, enimmäkseen käveltiin ja loppumatkasti otettiin pari ravipätkää.

 Sumu on huippuvarma heppa, ei temppuile eikä pelkää MITÄÄN! Ainoa huonompi puoli on hiukan heikko tunto suupielissä, tuppaa vähän viemään... Semmoista hassua, hidasta ja pomppivaa vanhan hevosen kiitolaukkaa. Kyydissä alkaa naurattaa niin ettei sitä vähääkään pysty pidättämään. Jos ei se tuosta asetu, täytyy varmaan miettiä hackamorea tai jotain, vaikka eipä tuo minua juuri haittaa. Yksin Sumu ei edes paina ohjalle, toisen hepan kanssa mennessä kilpavietti välillä tuntuu iskevän päälle ja kaasu vähän hirttää. Se on niin vanha ja viisas että osaa pelata kielen ja kuolaimen kanssa ja kun aikansa askartelee niin tunto suusta katoaa mutta on se niin tosi kiltti ettei yleensä viitsi tyhmäillä <3 ja lopulta sen kuitenkin saa kiinni... =)

Otin kuviakin ja mikäli osaan tyhjentää ne kamerasta, lisäilen tänne!

-Anna-

Sumuisen kanssa lenkille lähdössä