Osa hepoista sai kengät maanantaina viikko sitten ja loput kengitetään nyt perjantaina. Vilillä on vielä hokkikengät alla ja toisesta etusesta on kenkä lähtenyt joten aikas kiva saada uudet monot.

Mitäs muuta? Tiina madotti kaikki hepat viime viikolla. Eevamarille syntyi varsa, jättikokoinen harmaa ja karvainen, vähän aasin näköinen. Tammavauva. Hietasen Anne Mouhijärveltä kävi pitämässä meille tunnin pellolla, tuli tarpeeseen ja oli kiva tunti. Toivottavasti tulee toistekin! Sitten Tiina löysi kivan metsätien joka menee sinne Myönteelle päin ja oikaisee Marjajärven lenkistä varmaan 3 km pois, hauska juttu. Sumuisen kanssa käytiin se eilen koluamassa, Tiiti oli jalkapatikassa mukana.

Sitten... Öö... Niin, tytöt kokeilivat sunnuntaina hypätä minikokoista estettä Masalla ja Sumulla ja hyvin meni. Korkeutta varmaan kokonaiset 40 cm, että vaihtelevalla tyylillä yli mentiin mutta mentiin kumminkin! Kirjoitan taas kun kerkiän ja kuviakin koetan joskus napsia, näitä on varmaan tosi kiva lueskella joskus 10v. päästä!

-Anna-

Pitkästä aikaa tänne muistin kirjoittaa. Paljon on tapahtunut, ostin itselleni ikioman hevosen, vanhan, ihanan Sumu-tamman. Ja onhan se Vilikin siellä tarhassa edelleen! Paljon on tullut nyt ratsasteltua ja touhuiltuha heppojen kanssa kun kelitkin ovat lämmenneet kivasti.

Pääsiäisen ajasta sen verran, että torstaina kävin Sumun kanssa maastoilemassa kiireessä Mäkisen lenkin. Käveltiin paljon ja vähän ravattiin ja laukattiin. Yksin mennessä Sumu nosti ihanan hitaan laukan...

Liinu vielä talvitunnelmissa

Pitkäperjantaina otin Liinun tarhasta ja lähdin Sarin ja Waldon kanssa lenkille. Sari tuli vastaan melkein meille asti ja yhdessä mentiin Rautuun päin. Ensimmäiset kilometrit käveltiin, pojat tulivat tosi hyvin toimeen vaikka vähän epäilin etukäteen, miten Liinukka mahtaa oriin suhtautua. Niemenmaantiellä sitten ensin ravailtiin vähän ja Marjajärven risteyksen jälkeen vasta otettiin ensimmäinen laukka, pojat saivat painaa kilpaa =) Sitten mentiinkin aika vauhdilla ihan sinne Rautuun asti, muutama pitkä ja REIPAS laukkapätkä otettiin.

Saatettiin Sari ja Waldo kotiin, sitten Sari puolestaan saattoi meitä polkupyörällä kotiinpäin. Viimeiset kilometrit käveltiin että Liinukka sai kunnon jäähdyttelyt. Oli se aika väsynyt lenkin jälkeen, makoilikin vähän tarhassa, mutta ei mitään jäykkyyttä kuitenkaan jälkeenpäin ollut havaittavissa, toisin kuin mulla...

Sunnuntaina kävin maastoilemassa Sumulla vähäsen, käyntiä köpsyteltiin vanhempieni luokse missä lapset ratsastivat talutuksessa pihaa ympäri pari kierrosta. Sumu oli tosi nätisti paikallaan kun pikkuisia nostettiin selkään ja kulki rauhallisesti. Mikon lapset Niko ja Jenna ratsastivat, samoin meidän Ville ja Lauri. Lopuksi Mikkokin innostui kiipeämään selkään ja ratsasti pihassa ihan ilman talutusta... Isä otti kuvia kameran kanssa.  

 Käveltiin kotiin ja kunnon lenkille mentiin illalla,  kokeiltiin miten Sumu menee kärryjen kanssa.  Nätisti meni ja tykkäsi  hirmuisesti. Tiina ajoi Sumua ja minä ratsastin Vilillä, mentiin kylän kautta Niemenmaantien lenkki. Hissuksiin mentiin, enimmäkseen käveltiin ja loppumatkasti otettiin pari ravipätkää.

 Sumu on huippuvarma heppa, ei temppuile eikä pelkää MITÄÄN! Ainoa huonompi puoli on hiukan heikko tunto suupielissä, tuppaa vähän viemään... Semmoista hassua, hidasta ja pomppivaa vanhan hevosen kiitolaukkaa. Kyydissä alkaa naurattaa niin ettei sitä vähääkään pysty pidättämään. Jos ei se tuosta asetu, täytyy varmaan miettiä hackamorea tai jotain, vaikka eipä tuo minua juuri haittaa. Yksin Sumu ei edes paina ohjalle, toisen hepan kanssa mennessä kilpavietti välillä tuntuu iskevän päälle ja kaasu vähän hirttää. Se on niin vanha ja viisas että osaa pelata kielen ja kuolaimen kanssa ja kun aikansa askartelee niin tunto suusta katoaa mutta on se niin tosi kiltti ettei yleensä viitsi tyhmäillä <3 ja lopulta sen kuitenkin saa kiinni... =)

Otin kuviakin ja mikäli osaan tyhjentää ne kamerasta, lisäilen tänne!

-Anna-

Sumuisen kanssa lenkille lähdössä

Ite olin torstaista alkaen Vantaalla Ankkarock- aktiossa ja oli ihan mielettömän hyvä kokemus. Aiemmin ajattelin ettei musta koskaan tuu sellasta jeesuslappujen kanssa heiluvaa hullua, mutta taisi tullakin. Ei paljon alemmas enää muutenkaan voisi vajota joten mitä väliä! Anis- serkkutyttö oli mun kanssa aktioimassa ja oppaana. Muutama ihana keskustelu oli ihmisten kanssa, jokunen tyyppi jäi mieleen erityisesti. Erään yksinäisen mummun kanssa juttelin, kuuntelin ja halasin, Taivaan Isän syliin jäi tuokin mummo. <3 Sitten muutama nuori muslimi jäi mieleen vihaisuutensa takia. GRRR, pelottavaa >) 

Ehdoton kohokohta aktiolle oli kolme teinipoikaa, jotka tulivat juttelemaan ihan viime hetkillä. Ensin pojilla oli naama virneessä ja tulivat lähinnä sateen suojaan ilmaisille kaffeille, mutta pikku hiljaa asenne muuttui, ja lopuksi rukoiltiin yhdessä poikien puolesta. Rukouksen aikana tuli ihan selkeä tietoisuus rikkinäisyydestä ja yksinäisyydessä, piilossa peiton alla itketyistä kyynelistä näiden kavereiden, tai ainakin erityisesti jonkun heistä kohdalla. Lopuksi ihanassa Pyhän Hengen läsnäolossa yksi vanhempi täti-ihminen lauloi pojille vanhan, kauniin laulun, ja yleisö istui hiiren hiljaa. Mulle toi oli suunnattoman suuri ihme. Kovat ja coolit teinihirmut pehmeni ja vakavoitui silmissä kun Jumalan rakkaus kosketti niitä. Siihen ei kukaan ihminen pysty, vaikka olisi mimmoinen auktoriteetti. Ja normaalit amisviikset ei todellakaan kuuntelisi jonkun vanhan tädin jeesusjoikua HILJAA ja VAKAVINA alusta loppuun jos ei asiassa olisi mukana jotain suurempaa. Valitettavasti meiltä loppui aika ja jouduttiin lähteen pois vähän niinkuin kesken. Hiljaisina pojat hipsivät pihalle ja jatkoivat matkaansa. Näiden poikien festarit loppuivat aika syvällisissä merkeissä, ei varmaan ihan heti unohdu. Eikä tämäkään täti unohda omaa festariaktioihmettänsä :) Mun Jeesus on Iso ja Ihana! Tää menee nyt ihan pehmeeksi, koska a) on yö, ja b) oon ikäänkuin vastarakastunut. Jotenkin kaikki on nyt ihan uutta ja ihmeellistä pitkän vaikean ajan jälkeen, ja Jeesus on niin lähellä taas, ettei yksinkertaisesti voi olla jauhamatta siitä. Suu puhuu sydämen kyllyydestä, ja nyt se tahtoo jeesustella paljon.

rakkaudella yöllinen hihhulihöperö Anna <3

On tapahtunut kauheesti kaikkee, Tiitillä ja Jyrillä on uusi "perheenjäsen", Krisu- niminen poika joka ainakin toistaiseksi majailee niillä. Itse änkesin itseni Joosua- aktiobussiin mukaan kun vierailivat täällä Kiiksissä, ja kiertelin porukan kanssa viikon verran suomea. Sieltä sain Rebekka- nimisen tytön vieraakseni muutamaks päiväks, kyyditsin maanantaina Reben takas Vantaalle. Ens viikolla lähden taas itse Helsinkiin päin Ankka- rock aktioon, ja täs välissä pitäis ehtiä nähdä kavereita ja muuta. Heppojen aitaa tarvis tehdä ja ratsastellakin vähän ja tutustua Viliin, mutta ehkä joskus vielä ehtii jotain. Syksyllä? Ratsastustunnitkin täytyi toistaiseksi jättää hamaan tulevaisuuteen, kun joka kerta kuitenkin on jouduttu perumaan tunti tai muuten unohdettu mennä. Että tämmöstä täällä, kaahotusta. Heinätöitä on tehty ja heiniä on nyt varastossa ainakin melkein koko talveksi. Vili sai eilen matokuurin, jos alkais saada lihaa luittensa ympärille, se on sellanen kusmato. 200 kg jos lihoo niin pääsee mun suosikkihepaksi, tykkään tunnetusti vähän massavammista hepoista ;)